Työttömyys, levottomuus ja tulevaisuus

 Okei. Eli olen nyt ollut tässä melkein kahden vuoden yhtenäisen työpätkän jälkeen taas työttömänä reilun kaksi kuukautta. Kaksi pitkää ja tuskaista kuukautta, vaikka muka päätin ottaa loman kannalta ja nauttia kotoilusta. No yritys hyvä! Olen mm. perustanut tämän blogini uudestaan, aktivoitunut muillakin somekanavilla, suunnittelun alla on vlogi youtubessa, olen etsinyt uusia kouluttautumismahdollisuuksia ja rustaillut työhakemuksia. Olen myös lukenut videolle iltasatuja, osallistunut jouluikkuna tempaukseen, askarrellut, koristellut, sisustanut ja shoppaillut. Levottomuus on minulle sisäsyntyistä, samoin jatkuva ideoiden tulva aivoissani. Joskus tuntuu, kuin siellä menisi pieni pyörremyrsky ja se pitäisi osata kanavoida edes jokseenkin hallitusti. 

No töissäkäyntihän tähän vähän auttoi, mutta se nyt ei ole aina itsestäänselvyys. Varsinkin tänävuonna on tuntunut lähtevän aivan liian monelta se pohja ja perusturvallisuus elämästä, minkä työ antaa. En siis suinkaan ole yksin tämän asian kanssa. Juuri epävarmuus ja tulevaisuuden häilyvyys aiheuttaa myös entistä enemmän levottomuutta ja ahdistusta. Maailmalla ei nyt mene hyvin ja se heijastuu meihin kaikkiin tavalla tai toisella. Valoa on kyllä jo tunnelin päässä, uusia rokotteita maailmalla riehuvaan pandemiaan on saatu valmiiksi. Kuitenkin jo syntyneet vahingot ovat edelleen olemassa ja niiden eheyttäminen vie aikaa ja työtä. Hieman pelottaa, kuinka paljon siihen vaaditaan.

Itse koen kuitenkin olevani etuoikeutettu, minulla on mies töissä ja nautin liitonrahaa itse. Kaikki on siis tavallaan ihan hyvin, vain se sisällä nakertava epävarmuus ja turhautuminen on taakkana. Varmaan aika moni osaa samaistua näihin tuntemuksiin. Tähän vielä bonuksena meidän ihana kaamos, pimeää on ainakin meillä Lapissa melkein 24/7 ja siinä sitten yritetään pysyä positiivisina ja pirteinä. No onneksi on kohta jo uusi vuosi ja toivottavasti valoisampi sellainen, tämä vuosi oli kaikella tapaa erikoinen ja poikkeuksellinen. Nyt on lapsetkin kokeneet etäkoulun, tylsyyden ja eristäytymisen ja toivottavasti se saa meidät kaikki arvostamaan normaalia elämää ja vapautta, mikä meillä on ollut. Minä ainakin osaan arvostaa aivan erillä tavalla kahvikupillista ystävän kanssa ja muita ennen niin itsestäänselviä asioita. 

Mietitään lopuksi iloisia asioita, ensi kesänä ehkä jo vietetään vapaampaa ja iloisempaa arkea. Toivottavasti tulee kaunis kevät ja lämmin kesä.. sitä odotellessa, koitetaan kestää!