Jos suurin kriitikkosi oletkin sinä itse?

 Entä jos suurin kriitikkosi oletkin sinä itse? Teit mitä tahansa ja kuinka hyvin tahansa, aina se pieni ääni sisälläsi sanoo, ettei se ole tarpeeksi. Ajattelet, että joku muu tekisi asian tuhat kertaa paremmin ja vähemmällä vaivalla, teet vain itsesi naurunalaiseksi edes yrittämällä. Tuntuuko, että sinä et vain kertakaikkiaan riitä. 

Ainakin itselleni tämä on hyvin tuttua. Aina lapsuudesta asti on tuntunut, ettei osaa mitään hyvin tai ole tarpeeksi hyvä. Aina kun aloittaa jotain uutta, on tunne, ettei tästä kuitenkaan mitään tule. Tämän ylikorostuneen itsekritiikin kanssa on ollut vain opeteltava elämään, hoettava itselleen kerta toisensa jälkeen, että kyllä sä osaat ja pystyt. Kukaan meistä kun ei ole seppä syntyessään, miksi itselleen silti esittää aina kohtuuttomia vaatimuksia? Meillä Suomalaisilla tämä tuntuu muutenkin tulevan jo äidinmaidossa, pitäisi olla vaatimaton eikä kehuskella itseään. 

Mutta tässä vuosien kuluessa olen alkanut miettiä. Miksi ei saisi kehua itseään, luottaa omiin kykyihinsä ja olla ylpeä itsestään ja asioista joita osaa? Juuri itseäänhän pitäisi rakastaa ja arvostaa aivan ensimmäisenä, vasta sitten voi arvostaa kunnolla muita. Jokaisessa meissä on jotain ihanaa ja uniikkia, jotain mitä kenessäkään muussa ei ole. Sen näkee, kun todella katsoo ja kuuntelee toista, keskittyy tähän ihmisenä. Samoin pitäisi kuunnella itseään, katsoa syvälle sinne peiliin ja löytää oma upeutensa. Se on siellä jossain! 

Tässä on minun pahin kriitikko, piinallisen syvälle luotaava perfektionisti. Vihaan ja rakastan tätä naista, mutta onneksi viimevuosina rakkauden määrä on noussut suurempaan rooliin. Ei tarvitse olla täydellinen ollakseen riittävä, kunhan on oma itsensä. 

Eräs ihana ihminen on viimeaikoina tsempannut mua aivan älyttömästi luottamaan itseeni ja haluan kiittää koko sydämestäni. Oot paras ja tärkeä! 

Jokaisella pitäis olla oma henkinen tsemppari, ihan vain niihin hetkiin, kun ei jaksa itse itseään tsempata. Samoin jokainen voisi ottaa tavaksi rohkaista ja vahvistaa muita, ihan vain pienillä ystävällisillä huomioilla ja sanoilla. Tähän olen itse yrittänyt kiinnittää huomiota, jopa välillä onnistuen! Itsellekkin tulee hyvä mieli, kun saa jotakuta toista piristettyä.

Vahvistetaan toinen toisiamme!

PS

Oletko muuten kuullut niinsanotusta Huijarisyndroomasta. Kannattaa käydä tutustumassa kyseiseen aiheeseen, oli hyvin mielenkiintoinen ja allekirjoittanutkin tunnisti itsensä aika hyvin. Googlella löytyy myös testi, jolla voit testata itsesi.